Taustaa

Juudea oli roomalaisten miehityäjien vallassa, kotkan valta oli laajentunut sotapäälikkö Pompeiuksen johdolla kaukaiseen aasiaan. Fariseusten avulla Jerusalemin portit oli avattu miehittäjille ja Pompeius oli viety temppelin kaikkein pyhimpään. Mutta kaikkein pyhin oli tyhjä ja roomalaiset surmasivat kaikki papit. Pienen hasmonealaisen valtakunnan siirtyminen roomalaisten haltuun oli laukaissut juutalaisissa kiihkeän messias odotuksen sillä profeettojen mukaan aika oli lähellä. Juutalaiset odottivat messiasta joka nousee miekka kädessä kapinaan miehittäjä valtaa vastaan ja sortaa Rooman muurit kuten Joosua oli aikoinaan valloittanut Jerikon. Mutta roomalaiset asettivat Juudealle paikallisen hallitsijan jonka manttelin peri vahvasti hellenisoitunut Herodes suuri, josta ei juutalaisten keskuudessa suuremmin pidetty mutta Herodes aloitti useita rakennus projekteja kuten Kasarean satamakaupungin ja Makhairuksen linnan. Mutta merkittavin teko oli toisen temppelin kunnostaminen ja laajentaminen Jerusalemissa. Herodes teki kuitenkin virheen, vihattu hallitsija asetti kultaisen kotkan temppelin oviaukon yläpuolelle vain mielyttääkseen roomalaisia ystäviään, mikä vähensi Herodeksen suosiota entisestään. Kun Herodes kuoli vain kuukausia sen jälkeen kun oli murhauttanut yhden pojistaan, Juudeassa oli puhjennut kapina. Roomalaiset eivät kuitenkaan suhtautuneet siihen suopesti vaan levottomuuksien hillitsemiseksi Quinctilius Varus määrättiin Juudeaan ja tämä ristiinnaulitutti 2000 juutalaista.

Herodeksen kuoltua tämän valtakunta jaettiin kolmen pojan kesken neljännesruhtinas kunniksi. Antipas sai Galilean ja Perean, Arkelaos Juudean ja Filloppos Gaulanitiksen. Arkkelaos teki kuitenkin useita virheitä minkä takia tämä karkoitettiin epäsuosion takia ja neljännes ruhtinaan korvasi nyt roomalainen prefekti. Kukin prefektimyös sai vallan määrätä ja erottaa juutalaisten temppelin ylipapin ja näin temppelissä toimi johtomiehenä aina Roomaa mielyttävä ylipappi. Juutalaiset kuitenkin suhtautuivat miehittäjä valtaan erillailla. Toiset huomasivat mahdollisuuden ansaita ja ostivat itselleen aseman kerätä veroja juutalaislta, heistä tuli vihattuja publikaaneja jotka kiskoivat enemmän kuin oli tarve ja ottivat välistä itselleen. Jotkut pestautuivat hallintomiehiksi ja jotkut armeijaan. Jotkut suhtautuivat miehittäjiin muutenvain suopeasti ja toiset vain pomppivat heidän naruissaan vain mielistelläkseen. Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet niin, vaan muodostui selooteiksi kutsuttu sebaratistinen kapinallisryhmä joka vastusti roomalaisten miehittäjien valtaa. Vastustaakseen miehittäjiä he nostivat kansasta messiaita ja heidän johdollaan nousivat kapinaan jonka roomalaiset onnistuivat kukistamaan kerta toisensa jälkeen. Oli myös essealaiseksi kutsuttu ryhmä joka eristäytyi muista ja vetäytyivät autiomaahan , sillä roomalaisten asettamat ylipapit eivät olleet heistä oikeita. He myös katsoivat ettei  miehitysvallalle kuitenkaan voinut mitään ja keskittyivät ennemmin luostarimaiseen uskonelämään sekä halveksuivat hartaasta ja rauhallisesta elostaan huolimatta kaikkia syntisinä ja sastaisina pitämiään ihmisiä.

Jo ennen roomalaisia juutalaisuus oli kuitenkin jakautunut kahteen merkittävään ryhmään jotka muodostivat uskonnossa omat puolueensa. Papeista ja yläluokasta koostuva saddukeukset olivat varakkaita ja porvarillisa jotka muodostivat enemmistön suuressa neuvostossa eli sanhedrissä. He eivät uskoneet ylösnousemukseen eivätkä odottaneet Jumalansa puuttuvan elämään millään tavalla. Saddukeuksilla oli välirikko toiseen puolueeseen, fariselaisuudeksi kutsuttuun maalikko liikkeeseen. Fariseukset toimivat kansanparissa ja ottivat vaikutteita helleenisestä kulttuurista. Fariseusten lainoppineet eli rabbit pitivät hallussaan lain avainta. He katsoivat tehtäväkseen juutalaisen lain säilyttämisen ja selittämisen isiensä perimmäissäänöillä. Rabbit määräsivät tarkkaan mikä oli oiken missäkin tilanteessa ja pitivät vanhan lain noudattamista tärkeänä. He odottivat suuresti Jumalan messiasta joka palauttaisi tuon kansan kunnian. He myös uskoivat tuonpuoleiseen elämään ja ylösnousemukseen. Mutta kuten juutalaisuus myös farisealaisuus oli hajanainen ja se jakautui vanhimpien johtamiin koulukuntaan. Muuan merkittävä farseus oli rabbi Hillel HaZaken, joka painotti enemmän kultaista käskyä lain selitykseksi, aloitti yhteistyön essealaisten kanssa sekä perusti liberaalin koulukunnan. Koulu kunta jatkoi vanhimpansa aloittamaa liberaalia linjaa, he antoivat kasteita ruumiin pyhittämiseksi sekä katusmuskasteita syntien tunnustajille.se oli aikanaan jotain uutta mikä sekään ei kaikki mielyttänyt. Moni fariseus kuitenkin katsoi essealaisia nenän yli ja pitivät näitä liian elitistisinä. Halveksuntaa esiintyitoisinaan mutta pääasiassa fariseukset eivät essealaisista paljoa puhuneet.

 

Noina aikoina syntyi ja eli muuan mies josta kuulemme myöhemmin.