Ihmiset odottivat messiasta, kuningasta joka vapauttaisi heidät Rooman alaisuudesta. Jotkut olivat kuulleet että jälleen yksi, joka voisi olla messias, oli aloittanut saarnaamaan Jordanin laaksossa. Ihmisiä saapui kaikkialta katsomaan kuka tämä mies oli ja moni otti kasteen. Heidän joukossaan kulki myös fariseuksia joista osa halusi kanssa kasteen. Väki oli odotuksen vallassa. Juutalaiset odottivat herkeämättä messiasta, sillä profeetat olivat pyhissä kirjoissa ilmoittaneet ajan olevan nyt lähellä. Niin myös roomalaiset miehittäjät olivat noteeraaneet saarnamiehen ja tätä vartioimaan oli lähetetty sotilaita, mutta toistaiseksi mies oli ollut vain harmiton saarnaaja joka puhui kansansa profeettojen kirjoituksista.

Tuolloin oli keisari Tiberiuksen viidestoista hallintokausi, ja Juudean prefektinä oli Pontius Pilatus, Galilean neljänes ruhtinaana Antipas sekä ylipappeina Hannas ja Kaifas. Saarnamies oli erään Sakarjan poika nimisen papin poika Johanan. Tämän isä oli surmattu Herodes suuren kuoleman jälkeisissä levottomuuksissa ja leskiäidin äidin kuoleman jälkeen, Johanan vetäytyi Juudean autiomaahan. Siellä tämä tottui asumaan luolissa ja eli askeettisesti syöden heinäsirkkoja ja metsähunajaa sekä pukeutuen kamelintaljaan. Tukan hän piti lyhyenä minkä pystyi mutta mustan paetansa hän ali antanut kasvaa soitkuiseksi. Johanan kulki Jordanin rannalla Salimin ja aionin rannalla ja kehotti ihmisä palaaman Herran luo ja ottamaan kasteen ruumiin pyhittämiseksi. Niin Johana saarnasi päivittäin kuulijoilleen:

"Te käärmeen sikiöt! Kuka on neuvonut pakenemaan tulevaa vihaa? Tuottakaa siis hedelmää, jossa osoittaa paluu! Ja älkää sanoko itsellenne: 'Meillä on Abraham, meidän isämme.' Minä sanon teille: Sillä Herra voi vaikka näistä kivistä herättää lapsia Abrahamille! Ja katsokaa, kirves pantu puun juurelle. Joka puu, joka ei kanna hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Aika on täyttynyt, Herran valtakunta on lähellä! Shuvu, uskokaa hyvä sanoma! Näin sanoo Profeetta Jesaja:

Ääni huutaa; erämaassa raivatkaa Herralle tie,

tasoittakaa arolle polku meidän Herrallemme!

Täyttökööt notkot, alentukoot huiput,

mäet madaltukoot, louhikot tasoittukoot!

Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä!

Näin Herra on puhunut!"

Niin kuulijat hämmästelivät ja kysyivät:

"Mitä meidän tulee tehdä?"

Heille Johana vastasi vedestä jossa kastoi:

"Jolla on kaksi vaatetta, antakioon toisen sille jolla ei ole. Jolla on ruokaa, tehköön samoin."

Kuulijoiden joukossa oli joitain publikaaneja, Rooman veronkantajia ja tullimiehiä, joista juutalaisten keskuudessa ei kummemmin pidetty, sillä moni heistä otti usein välistä itselleen. He astuivat lähemmäksi joen rantaa ottaakseen kasteen ja kysyivät:

"Rabbi, mitä meidän tulee tehdä?"

Johanan antoi heille ahavoituneen kuomunenänsä kautta silmäyksen ja sanoi:

"Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty."

Silloin myös muutama sotilaista, jotka olivat kansastaan pestautuneet Rooman armeijaan kysyivät tältä mieheltä jota heidän oli määrä valvoa:

"Entäs me, mitä meidän tulee tehdä?"

Johana käntyi joessa häntä vartioiviin sotilaisiin päin:

"Älkää ryöstäkö tai kiristäkö keltään, vaan tyytykää palkkaanne."

Kun muutama kysyi oliko Johana ehkä luvattu messias, tämä vastasi kielteisesti ja sanoi kaikille kuulijoille:

"Katsokaa, minä kastan teidät vedellä, mutta jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengistä en edes kelpaa nyörejä avaamaan. Hän kastaa teidät hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja hän tekee puhtaaksi puimatantereensa. Ja vehnä hän kokoaa aittoihinsa, ja rikat hän polttaa ikuisella tulella."

Ihmisä saapui myös Galileasta ja heidän mukanaan ihmisiä myös pienestä Nasrat nimisestä maalaiskylästä. Näiden joukossa kulki perhe johon kuului leskeksi jäänyt nainen ja tämän neljä poikaa. Kun Johannes näki kuinka tuon perheen vanhimmainen riisui kädestään raamatunlausekotelonsa ja sitoi saumattoman paitansa isorokon arveuttamille lanteilleen tullakseen kasteelle, Johanan torjui miehen:

"Sinäkö tulet luokseni kasteelle? Minuthan sinun pitäisi kastaa!"

Silloin miehen suupielet kääntyivät virneelle ja päästäen suustaan oliivin löyhkän mies sanoi tälle:

"Älä nyt vastustele. Näin on tehtävä jotta täytämme Herran vanhurskaan tahdon"

Niin Johanan asetti kätensä tämän miehen otsalle ja toisen miehen seläntaakkse. Hän pyysi miestä katumaan syntejään ja upotti sitten tämän Jordanin veteen julistaen miehen synnit anteeksi annetuksi. Kun mies nousi ylös vedestä, laskevan auringon säteet häikäisivät paikalla olleet ja villi metsäkyyhkynen lennähti heidän ylleen kurottuneelle puun oksalle. Se oli merkki Herralta. Silloin Johanan julisti jykevällä äänellä:

"Herra on itse ilmoittanut: 'Sinä olet minun rakas poika, johon minä olen mieltynyt'!"

Joitain päiviä myöhemmin Johana luokse tuli pappeja Jerusalemista, oli vielä varhainen aamu ja Jordanin pinnasta nousi usvaa rannan kaislikkoon. Moni heistä oli saddukeuksi ja he halusivat tietää miksi Johannes kastoi ihmisiä ja antoi syntejä anteeksi. Olisiko tuo luvattu messias. Niinpä Sanhedrin toimesta he olivat lähteneet kuulustelemaan saarnaajaa:

"Kuka sänä olet?"

Johana vastasi tiedustelijoille:

"En minä ole messias."

Hämmästyneinä vastauksista he hetken puhuivat keskenään ja kysyivät uudelleen:

"Mikäs sitten? Oletko palanut Elia? Tai se luvattu profeetta?"

Johanan vastasi jälleen papeille:

"En ole."

Hetken he taas puhuivat keskenään ja kääntyivät sitten katsomaan Johanaa:

"Kuka sitten? Meidän on vietävä vastaus niille jotka meidät lehetti. Mitä sanot itsestäsi?"

Niin Johanan huokaisi syvään tomuisen risupartansa alla ja vastasi:

"Olen ääni joka huutaa; 'Erämaassa raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa arolle polku meidän Herrallemme.' Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut."

Kuultuaan sen muutama fariseuksista tummanpuhuvissa vaatteissaan uskaltautui lähemmäs, ja utelivat:

"Miksi sitten kastat ihmisiä, jollet ole messias, et Elia, etkä se profeetta?"

Jälleen Johanan henkäsi syvää ja vastasi ties monetta kertaa:

"Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen. Hän tulee jälkeeni ja on minua väkevämpi, hänen kenhistään en edes kelpaa nyörejä avaamaan."

Samana aamuna Johannan kastama mies palasi, jonne oli vetäytynyt neljäksi kymmeneksipäiväksi paastoamaan syöden vain villijuureksia. Hään tuli takaisin Johannan Sakarjan luo Perean Betaniaan, Salimin ja Aionin lähellä. Kun Johanan näki oppilaansa hän huudahti:

"Katsokaa, Herran karitsa joka antaa synnit anteeksi! Tuomies on se josta minä puhuin, hän on minua väkevämpi!Minä en häntä tuntenut, mutta hän on se jota varten olen tullut kastamaan vedellä! Minä olen nähnyt kuinka henki laskeutui kyyhkysenä ja jäi tämän miehen ylle! Minä en häntä tuntenu, mutta Herra lähetti minut kastamaan vedellä ja ilmoitti: 'Se jonka päälle näet hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa pyhällä hengellä'!Minä näin sen ja todistan että tämä mies on oikeamielinen!"

Myös seuraavana päivänä Johanan sanoi jälleen opetuslapsekseen ryhtyneelle Galilealaiselle miehelle: "Katsokaa, Herran karitsa... !"

Silloin kaksi Johanan opetuslapsista, jotka heidän kanssaa oli kastamassa alkoivat seuraamaan tätä Johanan ylistämää miestä. Mies kääntyi ja nähdessään heidän kulkevan perässä, hän kysyi:

"Mitä te haluatte?"

Nämä kaksi katsoivat hetken toisiaan. Toinen oli hoikka helleeni juutalainen ja toinen kalastaja. He kysyivät varovasti, sillä mies katsoi heitä polttavalla katseellan:

"Rabbi, missä sinä asut?"

Mies jatkoi hentken aikaa hiljaa katsettaan ja heltyttyään vastasi matalaan ääneen:

"Tulkaa, niin näette."

Niin he seurasivat miestä tämän majapaikkaan, ja he jäivät loppupäiväksi tämän luoksi sillä ilta oli tulossa ja kymmes tunti hämärtyi (noin kello viidestätoista kuuteentoista). Miehet tutustuivat toisiinsa miehen majapaikassa. Molemmat miestä seuraamaan lähteneet olivat myös galileasta. Kalastaja esittäytyi Andreakseksi, Joonan pojaksi ja toinen miehistä Filippokseksi Betsaidasta. Mies, jota Johanan Sakarjan poika oli ylistänyt, kertoi häntä seuraamaan lähteneieelle kaksikolle silöä aterialla olevansa Joshua Josefin poika, isänsä tavoin rakennusmies ja puuseppä. Välillä tämä laittoi leivänpalalla linssimuhennosta suuhunsa ja kulautettua kupistaan viiniä jatkoi kertomista. Kuinka hän oli kerran eksynyt 12-vuotiaana temppeliin tai kuinka hän oli joutunut paastotessaan ne neljäkymmemtä päivää suurten kiusausten valtaan, mutta sitten voitti ne. Viimein tuli yö ja he sammuttivat kattoa tukevassa pylväässä toikkuneen öljyvalon.

Kun Johanan pidätettiin tämän moitittua Galilean neljännes ruhtinasta, Joshua päätti palata Galileaan ja asettua Kapernaumiin. Tämän valmistautuessaan matkaan Andreaksen kanssa hän tapasi uudelleen Filippoksen ja pyysi tätä seuraamaan. Ja kunhe puolen viikonpäästä saapuivat Galileaan, Andreas etsi Kapernaumista käsiinsä veljensä Simonin ja kertoi tälle kaikesta näkemästään ja kuulemastaan. Simon ei kuitenkaan uskonut että Andreas olisi löytänyt matkallaan 'sen' eli luvatun messiaan, eivätkä he vähän aikaan puhuneet tästä.